MUY BUENO

19.5.2013

Hei, ajattelin nyt taas raapustella tänne jotain turhanpäiväistä, kun ei ole mitään tähdellisempää tekemistä. Illaksi pitäisi vielä jaksaa mennä tekemään kolmen ja puolen tunnin iltavuoro..jee...

No, viikon kohokohdat; olen koko ajan tiennyt että joku kaunis päivä saan keittiön heiluriovista päin näköä, ja toissapäivänä kyseinen päivä koitti. Olin laittamassa likaisia astioita tiskinurkkaan ja kun käännyin ja olin menossa heiluriovien ohi lasien pesupaikkaan, Jon samalla hetkellä potkaisi toisen ovista voimalla auki..Auts.. No, ompahan muistona kuhmu toisella puolella päätä..

27.5.2013
Oppaa, enpä ole taas jaksanu kirjoitella, koska kuten sanottu, kaikki päivät sujuvat aikalailla samanlailla. Tänää, siis sunnuntaina, oli super kiireinennpäivä. Jos normaalisti ravintola aukeaa klo.13, tänään ensimmäinen reilu 30 hengen tilaus oli 12.30. Kyseinen ryhmä koostui enimmäkseen saksalaisista (asiakkaat ovat pääosin saksa-, ranska- ja espanjalaisia), ja he söivät neljän ruokalajin menun. Lisäksi kaikki saksalaiset halusivat välttämättä juoda olutta, vaikka viinipullot olivat valmiina pöydissä ja ne olisivat kuuluneet menun hintaan. No, kukin tavallaan.
Hiukan myöhemmin tuli toinen isompi, 20 hengen ryhmä espanjalaisia. He söivät onneksi vain 3 ruokalajin menun. Meitä oli 4 tarjoilijaa töissä, joten kaikille kyllä riitti tekemistä, eikä ollut hiljaista hetkeä. No, kun saksalaisten ryhmä oli ruokittu, piti äkkiä siivota kaikki pöydät ja laittaa uudet katteet. Seuraavaksi nimittäin tuli yksi 13 hengen seurue, ja toinen seurue, jossa oli 9 henkeä. Lisäksi oli 5 kahden hengen pöytää.
Pöytäseurue, jossa oli 9 henkeä, oli mitä ilmeisimmin juhlimassa vanhemman naishenkilön syntymäpäiviä. Ruokailun lopuksi pöytään kannettiin kakku, jossa oli kynttilöiden muodossa numero 88. Kyseinen rouva saavutti siis 88 ikävuoden iän. Kun pöydässä olevat alkoivat laulaa syntymäpäivälaulua, pikkuhiljaa kaikissa muissakin pöydissä olevat yhtyivät lauluun. Niin vanha rouva kuin muutama meistä tarjoilijoistakin liikuttui kyyneliin. Kun laulu oli saatu päätökseen, kuultiin vielä raikuvat ablodit kaikilta jotka sattuivat olemaan ravintolassa.
Tässä tulee esille yksi niistä asioista, joista pidän Espanjassa. Täällä ei tunneta perisuomalaista juroutta, ja toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset haluavat ilahduttaa toisiaan.
En usko että yllämainitsemani voisi tapahtua Suomessa. Tektistäni ei välttämättä käy ilmi paikan tunnelma sillä hetkellä kun kaikki alkoivat pikkuhiljaa yhtyä mukaan lauluun, mutta tämä on varmasti yksi parhaimmista muistoistani. Tälläiset hetket muistuttavat siitä että ihmisissä on vielä hyvääkin.

No, nyt kun on saatu syvälliset asiat kerrottua, voin hehkuttaa sitä, että 2 työpäivää jäljellä! Keittiän harjoittelijoilla oli tietenkin jo tänään viimeinen työpäivä, mutta ei minua haittaa! On vielä aikaa napsia valokuvia Guggenheimin työntekijöistä, jotta varmasti muistan heidät kaikki. Olen todella kiitollinen että olen saanut tutustua näihin kaikkiin ainutlaatuisiin ihmisiin, ja tulee varmasti olemaan hiukan haikeaa hyvästellä heidät kaikki :(
Toisaalta taas en malta enään odottaa, että pääsen kotiin! :)
Katsotaan jos saan vielä aikaiseksi kirjoitettu tänne blogiin, mutta jos en niin ei sitten muuta kuin ADIOS AMIGOS!

¿Que tal?

Holaa, en oikein enään keksi jutun aihetta tänne blogiin.
Hmm, no töissä mua on kehuttu kovasti, keittiömestarikin sanoi että oon yksi parhaista harjoittelijoista mitä heillä on koskaan ollut, ja että puhun hyvin Espanjaa. Lämmitti mieltä kuulla kehuja, koska oon todellakin yrittäny parhaani.
Teen nykyään jo kaikki hommat omatoimisesti, ei tarvitse enää oikeastaan koskaan pyytää apua missään. Teen kaikkia samoja hommia kuin kaikki muutkin, paitsi otan tilauksia. En sitä haluaisikaan opiskella, koska täällä on sellainen kännykän kokoinen laite mihin suoraan pöydässä bongataan kaikki tilaukset. Ja se on arvatenkin espanjaksi joten sen jätän mielihyvin pois toimenkuvastani.

Eilen oli tosi hyvä ilma, varmaan lähemmäs 30 astetta lämmintä auringossa, eikä tuullut ollenkaan. No mentiin sitten läheiseen puistoon ottamaan aurinkoa, siinä hurahtikin 4 tuntia. Voitte varmasti arvata että muistutan TAAS rapua, juuri kun edellinen punaisuus helpotti. Tällä kertaa paloin kyllä varmasti 3 kertaa pahemmin. Ihoa kirvelee koko ajan, kaikki askareet on tuskaa. Ja mikä ironisinta, tällä kertaa vielä oli sitä aurinkorasvaakin, suojakertoimella 30. On se vain kumma miten tälläinen kalkkilaican kapteeni palaa auringossa vaikka mitä tekisi. Toivottavasti edes tämä punaisuus muuttuu ennen pitkää rusketukseksi, ettei turhaan tarvitse kärsiä..

17 päivää jäljellä, sen jälkeen kotiin! On kyllä ollut tosi mahtavaa tämä vaihtoaika, olen oppinut paljon uutta ja omaksunut espanjalaisten ripeän tavan toimia. Toisaalta kyllä kaipaan jo kotiinkin..

Terveisiä vain sinne Suomeen! :)

Buenos dias!

Hups, en ole oikein jaksanu kirjoitella.. No ehkä saan anteeksi.

Mitäs tänne, sain yhden iltavapaan lisää, nyt on siis enään lauantaisin tuplavuoro. Jee! Vaikka olisihan se ollut ihan mukavaa saada yksi kokonainen vapaapäivä, mutta tähän on nyt tyytyminen.

Aika kauan meni aikaa että onnistuin polttamaan itseni auringossa, mutta tänään koitti se päivä. Aurinko paistoi pilvien takaa, ja kaiken lisäksi oli aika tuulista. Menimme kuitenkin rannalle Neguriin, täytyyhän ainoana vapaapäivänä nyt saada vähän löhötä. No, siitä seurauksena muistutan nyt väriltäni lähinnä rapua. Toivon nyt vain kovasti että tämä kivulias punoitus muuttuu aikanaan rusketukseksi. Toivossahan on tiettävästi hyvä elää!

Hmm, onkohan töistä mitään uutta kerrottavaa.. Ei nyt ainakaan tule mitään merkittävää mieleen. Eli yhteenvetona; täällä kaikki hyvin, hengissä ja hyvissä voimissa ollaan :)

Bueno

24.5

Eipä mulla oikeastaan mitään sen ihmeellisempää raportoitavaa ole, kunhan jotain raapustelen aikani kuluksi.

Alan viihtymään tuolla töissä oikeastaan koko ajan paremmin. Keittiön väki on myös alkanut ottamaan minut mukaan työyhteisöön. Vaikka osa ei puhukaan englantia, olen ymmärtänyt muilla tavoin että he yrittävät olla minulle mukavia.

Sen lisäksi saan tehdä enemmän asioita salin puolella. Sitä mukaan kun osoitan aktiivisuutta ja kiinnostusta työhön, saan tehdä ns. parempia hommia. 

Kaikenkaikkiaan kaikki ovat tosi mukavia, ja espanjan kielikin alkaa pikkuhiljaa luonnistua. Jälkiruokien tilaukset ja muut yksinkertaiset asiat hoituu sujuvasti espanjaksi, ja ymmärrän myös yllättävän hyvin mitä he minulle höpöttävät espanjaksi. Pikkuhiljaa edistystä tapahtuu

Tänään sain myös kehuja hienoista silmistä. Itziar sanoi ettei ole koskaan nähnyt niin sinisiä silmiä. Täällä Espanjassa kun suurinosa ihmisistä on tummia ja ruskeasilmäisiä.

Tänään töiden jälkeen suuntasin suoraan rannalle, paikkaan jonka nimi on Neguri. Muut olivat päässeet aikaisemmin töistä, ja osalla oli vapaapäivä, joten suunnistin yksinäni. Ihme kyllä en mennyt kertaakaan harhaan, sen verran selvät ohjeet sain. Yritän epätoivoisesti vähän päivettyä, mutta pääsen sen verran myöhään aina töistä, että tuntui ettei aurinko enään tartu samalla tavalla. No, ehkä joku kaunis päivä sattuu niin että on hyvä sää ja minulla on vapaapäivä. Sitä odotellessa..

Muut kyllästyivät jo ja lähtivät takaisin kämpille, täältä kestää metrolla mennä puolisen tuntia, jos laskee kävelymatkat mukaan. Täällä ollessa olen huomannut viihtyväni suht hyvin myös yksinäni. Eilenkin kävin hiukan shoppailemassa, yksin. Olen aina luullut että olen sitä ihmistyyppiä, joka ei pärjää yksinään ja haluaa jatkuvasti että on joku seurana. Mutta eipä näin ollutkaan, mikä lienee positiivista!

Koti- ikävä on kyllä jo aika kamala. Pari kertaa olen jo itkeä tihrustanu, varsinkin väsyneenä tekee mieli omaan sänkyyn nukkumaan koira kainalossa. Mutta sitten se taas helpottaa, kun on tekemistä niin sen unohtaa. Ja kai se on ihan tervettä että vähän kaipaa kotiin :)

Kirjoittelen taas kun on aikaa!

27.5

Hola!

Tänään kun menin töihin, Injakilla oli minulle lahja. Hän ojensi kirjekuoren jossa luki nimeni, ja joka sisälsi 100 euroa. Siinä oli osuuteni tarjoilijoiden tipeistä. Tosi reilua että minäkin saan oman osuuteni. Joten tämä päivä alkoi hyvin!

Tänään on vielä iltavuoro jäljellä, kohta pitää lähteä käymään kämpillä syömässä. Kirjoittelen taas kun tulee asiaa!

Moikka

Juu en oo nyt oikein jaksanu kirjotella, kun ei ole tapahtunut mirään uutta tai mullistavaa. Mikä tarkoittaa siis sitä, että en ole vieläkään saanut luvattua toista vapaapäivää. Pikkuhiljaa täytyy varmaan luovuttaa ja hyväksyä se fakta, että joudun tekemään kuusi vuoroa viikossa.

Pääsin tekemään uutta hommaa töissä; vuoron lopuksi kaikki juoma -ja viinilasit pestään ja KIILLOTETAAN. Ihanaa.. Ja siinä sitten aina menee hetki että sen saa tehtyä, koska niitä kertyy huomattava määrä. Toivottavasti en ihan joka päivä joudu sitä tekemään. Olen ollut huomaavinani että he vuorottelevat kiillottamisessa, saa nähdä vaihtuuko vuoro enää, vai jääkö se minun hommaksi. Se on niin helppo laittaa harjoittelijan tehtäväksi kaikki ne ei niin kivat hommat. Mutta sellasta se on joka paikassa, ja sen kanssa täytyy elää.

Mitäs muuta; lauantain iltavuoron jälkeen tapasin muut Casco Viejossa. He olivat tutustuneet paikallisiin nuoriin, ja veivät meidät Indautxuun karaokebaariin. No saatatte arvata että kaikki biisit olivat Espanjaksi. Luulisin vähän samankaltaista kun suomalaiset laulavat kantapaikassaan J.Karjalaista ja Eppu Normaalia.. Emme siis viihtyneet kovin kauaa. 
Jatkoimme matkaa yhteen enemmän klubi tyyliseen paikkaan, nimeltään The Loft. Samanlaisia paikkoja on Helsinki täynnä, joten ei mitään ihmeellistä. Sisäänpääsymaksukin kipusi 10 euroon, mikä on sama kuin Suomessa keskimääräisesti. 

Kaikenkaikkiaan oli ihan kiva ilta, joskin aamulla oli lähtö töihin, minulla siis. Muut jäivät tyytyväisinä nukkumaan..

Eipä mulla nyt taida olla muuta raportoitavaa, tänään aion nauttia vapaapäivästä! 

Buenos tardes!

Moooikka taas, en oo nyt hetkeen jaksanu päivittää tätä blogia, mutta ei kai ollut tarkoituskaan joka päivä kirjoittaa.
Maanantai oli siis vapaapäivä, kielikurssia lukuunottamatta. Kielikurssin jäleen sorruin hiukan shoppailemaan, ja valitettavasti vaatteet eivät täällä ole sen halvempia kuin Suomessakaan.
Loppu vapaapäivän käytin aikalailla ulkona istuskellen, yrittäen epätoivoisesti hiukan päivettyä, huonolla menestyksellä, sillä muistutan edelleen kalkkilaivan kapteenia.

Tiistaina menin hyvin levänneenä ja pirteänä töihin, ja työpäivä sujui samaan tapaan kuin ennenkin. Kysyin taas Nerealta onko työvuoro-asia selvinnyt, mutten edelleenkään saanut selkeää vastausta. Alkaa jo hävettää kysyä koko ajan samasta asiasta..
Myöhemmin illalla otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin lenkille. Olin käynyt kerran aikaisemmin, jolloin totesin juoksemisen olevan täällä hiukan rankempaa kuin mihin olen tottunut, koska täällä on jyrkkiä ylä -ja alamäkiä. Olen löytänyt hyvän paikan, missä pääsee juoksemaan tasaisella, joskin kotiin päästäkseen täytyy jaksaa vielä kiivetä takaisin ylös.

Tänään eli siis keskiviikkona oli taas normaali työvuoro. Jon (luulen hänen olevan pomo) on palannut lomalta, ja lisäksi on tullut yksi uusi työntekijä, Iziar. Molemmat vaikuttavat mukavilta, joskin kerkesin jo tottumaan Andreaan, Tamaraan ja Lunaan. He tekevät enään vuoroja silloin tällöin, ainakin työvuorolistan mukaan. Mutta eiköhän tästä ihan hyvä tule, kunhan taas tutustuu kunnolla uusiin ihmisiin. Hyvä puoli on se, että Iziar puhuu hyvää englantia.

Huomenna olisi sitten taas vuorossa hiukan pidempi työpäivä; aamulla kielikurssi, sen jälkeen lounasvuoro ja illalla vielä 4h iltavuoro..

Kirjoittelen taas kun kerkeän!

Ahora!

Eilen iltavuorossa oli ihanan rauhallista. Ei ollut kuin kaksi hiukan isompaa pöytävarausta, ja lisäksi ainoastaan kahden hengen varauksia. Nerea lähti aikaisemmin, joten olin loppuajan Andrean ja Tamaran kanssa. Tunnelma oli jotenkin rennompi kun ei ollut kiirettä, eikä muutenkaan tarvinnut hikipäässä juosta salin ja keittiön väliä.

Uskaltauduin myös tilaamaan keittiöstä jälkiruoka-annoksia espanjaksi, ja sain paljon aplodeja Javierilta (keittiössä on kaksi Javieria, joten jälkiruokia valmistavaa Javieria kutsumme nimellä second Javi) ja muilta kokeilta. :)

Jännitti hiukan mennä yksin metrolla kello kadentoista jälkeen, mutta hyvin se meni. Baarit ja klubit menevät täällä lauantaisin kiinni vasta klo. 6 aamulla, joten metrokin kulkee aamuyöhön asti. 

Kävin moikkaamassa muita opiskelijoita Casco Viejossa. Sain muilta vinkin kali motxo- nimisestä juomasta, jossa on puoli lasia punaviiniä ja toinen puolikas coca colaa, nams! 

Kaikki muut olivat siis viihteellä, koska heillä on vapaa viikonloppu.. Minä lähdin ajoissa kotiin kun muut jäivät juomaan tequilaa.. 

Aamulla lähdin töihin 11 aikoihin. Tein taas kaikki samat jutut kuin eilenkin, niistä on nyt tullut tavallaan minun velvollisuus, koska olen ensimmäinen tarjoilijoista joka tulee töihin.

Kun Nerea saapui, tarkistimme vielä koko salin kattauksen, ja kävimme läpi tilaukset.

Päivä sujuisamaan malliin kuin edellisetkin. Katsoin haikeana ulos auringonpaahteeseen, ja ajattelin kateellisena muita, jotka löhöäisivät parhaillaan hiekkarannalla..

Nerea päästi minut kotiin tuntia aikaisemmin, ja käski nauttia auringosta.

Tykkään kyllä olla töissä Guggenheimissa, henkilökunta on ottanut meidät hyvin vastaan, kielimuurista huolimatta. Työ on vaan huomattavasti rankempaa kuin olin ajatellut. Mutta kuten sanottu, ehkä siinä vain menee hetki ennen kuin tottuu..